Alun perin olimme ajatelleet meloa Varkaudesta tai Joensuusta
Lappeenrantaan. Reitti olisi aiheuttanut pitkät kuljetusmatkat sekä alussa että
lopussa. Tavoitteellisen matkamelonnan sijaan päädyimme tänä kesänä
retkihenkiseen rengasmaiseen reittiin. Lähtö- ja paluupaikka Rantasalmen
pohjoisosassa mahdollisti tutustumisen Linnasaaren ja Koloveden
kansallispuistoihin ja bonuksena lenkin Savonlinnaan. Toki kansallispuistojen
alueillakin olisi melottavaa viikoksi riittänyt.
 |
| Näkymä Myhkyrältä pohjoiseen |
Kuuden päivän retkellä kertyi melontaa 237 kilometriä.
Päivämatkat vaihtelivat 24 ja 50 kilometrin välillä. Melonta-aikoja ja
nopeuksia emme mitanneet. Normaalioloissa retkilastissa olevalla merikajakilla
meloo leppoisasti 6-7 kilometriä tunnissa. Reitinvalintaan ja aikatauluun
vaikuttivat muutamat ruokapaikat, yksi saunavaraus ja kansallispuistojen
lukuisat hyvät leiri- ja uintipaikat.
 |
| Sikoinleuan kautta Kuokanselälle ja Linnansaaren kansaalispuistoon. |
Koloveden kansallispuisto on melkein melojan ja soutajan
paratiisi. Muuta vesiliikennettä ei käytännössä ole. Vesistö muodostuu kapeista
kalliorantojen välisistä väylistä. Kovin suuria selkiä ei ole.
Nuotiopaikoilla
on runsaasti kuivaa polttopuuta ja kirveet ja sahat tallella. Puuceet ovat
siistejä, useimmissa on paperia ja selvät ohjeet kuivikkeen käytöstä.
Telttoja
varten on lavoja epätasaisilla paikoilla (lavoja saisi olla enemmän).
Taukopaikkojen rannoissa on matalat laiturit, kanootin nostoa helpottavia
telineitä ja jopa pukkeja kaluston säilyttämiseksi. Moni retkeilijä ottaa
juoma- ja keittovetensä suoraan järvestä.
 |
| Melontareitit kulkevat monin paikoin jyrkkien kallioseinämien äärellä. |
Heinä-elokuun vaihteessa
huomattava osa reitillä tapaamistamme melojista oli ulkomaalaisia. Saksalaisia,
sveitsiläisiä, ranskalaisia ja venäläisiä. Suurin osa oli liikkeellä seudun
matkailuyrittäjien vuokrakalustolla.
 |
| Linnansaaren kansallispuisto. |
Saimaan poikkeuksellisen korkea
vedenpinta oli yleisin puheenaihe paikallisten asukkaiden ja mökkiläisten
kanssa. Veden pinta oli 55 senttiä normaalia ylempänä ja pinnan pelättiin vielä
nousevan. Monen mökin laituri ja saunan kivijalka olivat veden alla. Oravissa
ja Savonlinnassa veden alle jääneitä laitureita oli korotettu. Korkean veden
vuoksi Ketveleen kanavan sulut olivat auki ja Pilpan koski oli viimeistä
kynnystä lukuun ottamatta periaatteessa melottavissa vastavirtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti