Päättelemme lounasta Oravin venesataman
kahvilassa, ja odottelemme puhelimien latautumista. Kesken hiljaisen iltapäivän
lipuu korkean kaarisillan alta Linnasaaren puolelta äänettömästi punavihreän
kirjava laatikko. Laatikossa istuu flanellipaitainen, hattupäinen mies. Mies
kääntää laatikon kohti rantaa, avaa laatikon laidasta portin, astuu
verkkaisesti laiturille ja kiinnittää aluksensa laituriin. Martti Apajalahti on
päättämässä viikon kestänyttä Linnasaaren kansallispuiston kierrosta. Sata
kilometriä pitkä taival on taittunut
pelkällä aurinkoenergialla.
Martti Apajalahti päättämässä viikon kestänyttä Linnansaaren risteilyä. |
Martti Apajalahti on rakentanut
aluksensa kahden uretaanilevyistä liimaamalla kootun, punaiseksi maalatun
ponttonin päälle. Takalaidalla on kaksi aurinkopaneelia, jotka lataavat kahta
lyijyakkua. Lyijyakuilla ladataan litiumakkua, joka pyörittää
sähköperämoottoria. Aluksen matkanopeus on noin 4 km/h ja maksiminopeus 8 km/h.
Alusta ohjaillaan sivuseinälle kiinnitetystä ruorista, joka kääntelee narujen
välityksellä sähköperämoottoria.
Ohjaajantuoli, navigointipöytä ja etuoikealla yöpymisteltan sisävalo. |
Aluksen voimanlähteenä on kaksi aurinkopaneelia. |
Alus on rakennettu kahden uretaalilevyistä rakennetun ponttonin päälle. |
Retkillään Martti Apajalahti asuu
ja yöpyy aluksessa. Toisen ponttonin päällä on kaksi ankkuria, jotka pitävät
aluksen paikollaan, vaikkei sopivaa rantautumispaikkaa löytyisikään. Aluksen
reunojen päälle alumiinilistojen varaan nousee pyramidimainen teltta. Teltassa
on auringosta päivällä latautuva sisävalaistus. Aluksen kalusteisiin kuuluu mm.
pöytä, ohjaajan tuoli, sälepohjavuode ja taiteltava patja.
Kaikki irtain tavara, akut ja
ruokatarpeet on pakattu pinottaviin laatikoihin. Martti Apajalahti kantaa
aluksesta eri kokoisia muovisia säilytyslaatikoita ja vesivanerista niitaten
koottuja, eri kokoisia koteloita laiturille. Martti kertoo, että koko alus on
helposti purettavissa sopivan kokoisiin osiin niin, että sen saa sijoitettua
matkailuauton tavaratiloihin. Mm. ponttonit koostuvat kolmesta toisiinsa
liitettävästä palasesta. Aluksen voi purkaa tai koota parissa tunnissa.
Martti kertoo, että hänelle oli
ehdotettu kunnollisen, tehokkaan perämoottorin kiinnittämistä kevyen aluksen
perään, jotta saisi kunnon vauhdit. Martin ideologiaan kuluu ekologisuus, ei
vauhti. Koko aluksen idea perustuu siihen, että se toimii auringon voimalla.
Tärkeää on liikkumisen tapa. Sata kilometriä viikossa aurinkoenergialla
Linnasaaren kansallispuiston upeissa maisemissa on hyvä palkinto suunnittelu-
ja rakentelutyöstä.
Martin lipuessa Oravin satamaan
Linnasaaren puolelta tuulee lounaasta kuusi metriä sekunnissa. Puuskissa tuulen
nopeus nousee kahdeksaan metriin. Kysyn Martilta, kuinka pienen uppoaman ja
suuren tuulipinnan alus käyttäytyy tuulella. Martin mielestä tuulella,
varsinkaan vastatuulella, ei kannata ajaa. Silloin ollaan paikoillaan,
levätään, nautitaan maisemasta ja keitellään kahvia. Voihan olla, että jo
seuraavana päivänä tuuli laantuu.
Aurinkoaluksen ruori. |
Laituriin saapuessa
sähköperämoottorin litiumakku oli tuulisella selällä melkein tyhjentynyt, mutta
lyijyakut olivat edelleen lähes täysiä.
Jatkamme melontamatkaa kohti
Linnasaarta. Martti jää Oravin venesatamaan purkamaan ja pakkaamaan koottavaa
ekoalustaan matkailuautoon. Elokuun lopulla Martti suuntaa aluksensa
Inarinjärvelle. Aurinkoa riittää vielä upeiden selkävesien ja karujen saarten
kiertelyyn, vaikka päivä pohjoisessakin jo alkaa lyhentyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti