 |
| Yöleirirannan nuotio ja puut valmiina. |
 |
| Joutsenmäen rannan pienvenelaituri. Laivuriosuuskunnan laituri taustalla. |
 |
Laiturin kunniostuksen yhteydessä vedestä nostettiin vanhoja tulkipuita,
jotka olivat säilyneet hyvässä kunnossa. |
 |
| Laiturinhoitajan vanha talo on nyt vuokrattu loma-asunnoksi. |
 |
| Kaivo ja sen vesi... |
Nukuin hyvin. Patja piti ja
kanervikko oli pehmeä. Olin aamuyöllä kuunnellut jossain vaiheessa erilaisia
eläinten ääniä ympäriltä. Telttaa purkaessani huomasin lähellä kanervikkoon
kaivetun tuoreen, pyöreän reiän. Mäyrä? Supikoira?
Yöllä ei ollut satanut, mutta tuuli oli eilisestä voimistunut ja kääntynyt
länteen. Se tiesi meille vastatuulimelontaa pitkälle iltaan asti. Meloimme Haapaselän
etelälaitaa rannan tuntumassa. Käytimme kaikki mahdolliset saaret ja suojaa
antavat niemet hyväksemme. Meloimme Hautasaaren ja Kalmoluodon ohi, mutta emme
nousseet saarille. Laskimme, että voisimme tänään meloa retkemme loppuun,
vaikka ilta venyisikin pitkäksi.
Nousimme tauolle Joutsenmäen laivuriosuuskunnan laiturille Nuotniemessä.
Pienvenelaituri oli veden alla, mutta EU-rahalla uusittu laiva- ja uimaraituri
hohti ryhdikkäänä. 1928 perustettu laivuriosuuskunta rakensi aikanaan paikalle
maitolaiturin, jota ryhtyi hoitamaan Albin Rautio. Rannassa on vielä
osuuskunnan omistama laiturinhoitajan talo. Vanhaan aikaan maaseudun
maitolaiturin hoito työllisti niin, että pientä peltotilkkua rinnalla
viljelemällä Albin Raution perhe sai kohtuullisen toimeentulon.
Yhteiset hankkeet eivät aina ole
riidattomia. Erimielisyyksien merkkejä luimme laivuriosuuskunnan parkkipaikan
kaivolta. Laminoidussa kyltissä kerrottiin, että ”Ilkeämielisten tietojen
välttämiseksi maanomistajat ilmoittavat, että kaivo ja sen vesi on
käytettävissä”.
 |
| Hiljainen uimaranta Aoajaniemn lähellä. |
Apajaniemen jälkeen etsimme
karttaan merkittyä uimarantaa. Maisema on muuttunut tasaisemmaksi ja rannat
kaislikkoisiksi. Kalliorantoja ei enää näy. Uimaranta löytyi lopulta
kaislikkoisen Ukonniemen takaa. Rannalla oli uimakopit, nuotiokatos, käymälä ja
muita rakennuksia. Käytön jälkiä ei näkynyt. Näytti, ettei ranta olisi kovin
aktiivisessa käytössä.
 |
| Apajaniemen uimaranta. |
Rantasalmelle pääsee Ukonniemestä
kahta eri reittiä. Päätimme jatkaa suoraa reittiä kohti Ketveleen kanavaa,
vaikka emme tienneet kanavan virran voimakkuudesta. Toinen vaihtoehto,
Putkisalmi, olisi matala ja arvelimme sen olevan kaislikkoinen ja
lumpeenlehtien peittämä. Lumpeiden seassa melominen on hidasta ja tarkkaa
puuhaa, koska mela tarttuu helposti sitkeisiin lumpeenvarsiin ja –lehtiin.
 |
| Rantasalmen puistomainen ranta. |
 |
| Ketveleen kanava. Sulut auki. |
Ketveleen kanavan sulut olivat
korkean veden vuoksi auki. Virtaa ehkä oli, mutta se ei näkynyt veden pinnalla.
Meloimme pysähtymättä ohi Suurelle Raudanvedelle. Kaislikkorantainen
Raudansaari keskellä selkää antoi lähelle tultaessa pikkuisen suojaa
vastatuulelta. Etsimme saaresta maihinnousupaikka. Paikka löytyi saaren
pohjoispuolelta. Alue oli joko rakennettu tai uusittu edellisenä keväänä.
Puuliiteri ja hieno, tilava yöpymislaavu olivat vielä tummumatonta, tuoretta
puuta. Pilkotut halot kuivuivat laavun seinustalla. Hieno paikka.
 |
| Uusi yöpymislaavu Raudansaaressa. |
Pieni Raudanvesi ennen Rantasalmea
oli kaislikkoinen ja hiljainen. Kaarsimme laajan kaislikon takaa Rantasalmen
puistomaiseen venelaituriin kahden kirkkoveneen viereen. Viereisen uimarannan
grillikatoksesta huuteli itsensä hiilellä mustaksi värjännyt laitapuolen mies
parin kaverinsa säestyksellä.
Rantasalmen keskustassa on Oskari-keskus,
jossa on pysyvä Linnansaari-näyttely sekä metsähallituksen ja Rantasalmen
matkailun oppaat. Kiersimme näyttelyn ja saimme oppailta tietoa seuraavan
osuutemme melontakelpoisuudesta. Opas tarkisti asian melovalta tuttavaltaan ja
vahvisti, että reitit Kosulanlampeen, Lankilansalmeen ja Kupialansalmeen olisivat
tällä vedenkorkeudella melottavissa. Olisi vain varottava kolauttamasta majavia
päähän.
 |
| Lumpeiden keskellä melonta on tarkaa puuhaa. Lumpeet tarttuvat melaan. |
 |
| Reitti kapeni ja muuttui paikoin lähinnä ojaksi. |
 |
| Korkealla vedellä nostorullat voi kiertää. |
 |
| Rantasalmelta Kosulanlampeen. |
 |
| Meloimme rytisten sitarummun päähän rakennetun majavapadon yli. |
 |
| Kupialansalmen veneennostorata. |
 |
| Retken viimeinen selkä, Lamposelkä sivutuulessa. |
 |
| Tuulelta suojaan Tornioniemen läpi. |
Rantasalmen keskusta oli torstaina
alkuillasta hiljainen. Keittelimme hernekeittoa rantapuistossa ja kävimme
Nesteen baarissa kahvilla. Nesteellä kokoontui seutukunnan isännät pohtimassa
maailmantilannetta ja Tekniikan maailman rengastestiä.
Reitin tarkistus oppaalta osoittautui aiheelliseksi. Paksun kaislikon ja
kasvuston keskellä kulkeva oja oli paikoin vain metrin levyinen. Syvyyttä
sentään oli melan pituuden verran. Viimeisen siltarummun suulle majava oli
aloittanut padon rakentamisen. Meloimme rytisten padon yli.
Kaislikkoisten ojien keskellä jossain kohtaa oli vasemmalla rannalla laavu.
Paikka oli ennen Kupialansalmen veneennostorataa. Veneennostorata kiertää imu-
ja purkauskanavat ja niiden virtaukset. Rata on muutaman metrin pituinen veneen
nostorullista rakennettu. Kajakille se on turhan karkeatekoinen ja leveä. Tällä
kertaa veden pinta näytti olevan samalla tasolla kannaksen molemmilla puolilla.
Haapaselän puolelle päästyämme loppumatka oli keikuttavaa. Tuuli pakkasi
laajalta selältä pintavedet itälaidan saaristoon ja aiheutti terävää, märkää
sivuaallokkoa. Puikahdimme Lamposelältä Tornionimen läpi pienestä,
kaislikkoisesta aukosta suojan puolelle ja vedimme viimeiset kilometrit
miettien, kumpi määränpään saunoista lämmitettäisiin.
Melontamatka noin 45 kilometriä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti