2. melontapäivä

Hirvisaaresta Tappuvirralle sateessa ja tuulessa.

Tappuvirran lossi.

Ostoskärryt rannassa.

Yöllä satoi ja tuuli. Ukkonen jyrähteli. Nousimme heti sateen loputtua aamutoimiin. Sade jatkui heikkona heti kun olimme saaneet teltan kokoon. Tuuli. Ensimmäiseksi leiriaamuksi selvisimme melko nopeasti liikkeelle, vajaassa puolessatoista tunnissa.

Suuntasimme Kuivaniemen kärkeen ja siitä viitoitetulle väylälle kohti Tappuvirran lossia. Sää selkeni. Aurinko paistoi. Tappuvirran kauppalaituri oli irronnut rannasta. Rannassa oli joukko vesikärryjä, joilla voi kuljettaa kaupalta tavaraa veneelle. Puolen kilometrin päässä oleva kyläkauppa oli vielä kiinni, koska oli sunnuntai. Emme jääneet odottamaan aukeamista.

Tappuvirran kyläkaupan bensapumput. Kaikkia laatuja.

Kyläkauppa sunnuntai aamuna.

Pyysin kauppalaiturin naapurista vesitäydennystä. Laskimme seuraavan kerran saavamme juomavettä vasta Oravin satamasta muutaman päivän kuluttua. Talon väki suunnitteli marjastamaan lähtemistä, mutta epäili marjojen olevan vielä aamulla märkiä ja huonoja poimittavia.

Jatkoimme aurinkoisessa säässä itään kohti Yrjänsaarta. Kiersimme saaren eteläpuolelta. Kaitasaaren ja Ruotimonsaaren kapeasta välistä käännyimme pohjoiseen Kiikanselälle ja viitoitetulle väylälle.

Tauko Hakkarasaaren vierellä. Juuri ennen uukoskuuroa.

Nousimme Hakkarasaaren lounaispuolen pienille saarille uimaan ja syömään. Ukkonen jyrähteli ja kaukana salamoi. Sateisia taukoja varten mukaan oli varattu laavuvaate, mutta olin pakannut sen keulapiikkiin etummaiseksi. Yhtäkkiä taivas kaatoi vettä niskaamme kaatamalla. Laavuvaate jäi virittämättä. Voimakkain ukkosrintama kulki lopulta muutaman kilometrin etäisyydeltä ohi.

Ukkosrintaman keskus kulki muutaman kilometrin etäisyydellä.

Sade kirkastaa maiseman värit. Liikkeelle.

Lyhyen, muuta ankaran sateen loputtua jatkoimme pohjoiseen. Keskisen Saimaan vesiretkeilykartastoon on merkitty Pyylinsaaren Pitkälahteen laavu. Meloimme rannan tuntumassa lähes lahden ympäri löytämättä paikkaa. Kunnollista maihinnousukohtaakaan emme löytäneet.

Säynämön leirikeskuksen kahvila-ravintola Honkala.

Sompasaaren selän jälkeen nousimme maihin Säynämön leirikeskuksessa. Paikka näytti hiljaiselta. Kohta thaimaalaisten marjanpoimijoiden etujoukot ajoivat pihaan ja kantoivat peräkärrystä säkeittäin kaalia ja riisiä keittiölle. Kuusikymmentä marjanpoimijaa oli aloittamassa kesäisen urakkansa. Heillä oli mukanaan omat eväät ja kokki. Kuulimme, että ennätyspoimijan päiväsaldo voi olla 120 kiloa mustikoita, ja että marjoja poimitaan aamuvarhaisesta iltamyöhään.

Kalasoppaa ja piimää kohtuulliseen hintaan. 

Thaimaalaisten marjanpoimijoiden eväät. Kaalia ja riisiä.

Uimme lähes aina rantaan tullessa ja rannasta lähtiessä. Tässä Säynämöllä.

Heinäveden kirkastusjuhlilta kuului jääneen runsaasti kalakeittoa. Selvisi, että Säynämö on Kansan Raamattuseuran leirikeskus. Kalasoppaa tuotiin juhlapaikalta ämpärikaupalla leirikeskuksen keittiölle. Saimme runsaat lautaselliset vielä lämmintä keittoa, leivät, kahvit ja raparperipiirakkaa vaatimattomaan hintaan. Tarjolla olisi ollut myös pimää evääksi pari kolme litraa mieheen. Latasimme puhelimet. Uimme. Ulkomaalainen kaksikko meloi vaivalloisesti rantaan kumikanootilla.  Venäläiset miehet kalastivat rannalta.

Koloveden kanssallispuisto alkaa Pyyliniemelle vievän sillan jälkeen.

Vierunvuoren kalliomaalaukset jäävät löytämättä ilman opaskylttiä.

Kalliomaalaukset erottuvat (?) punaisena kielekkeen alla.

Koloveden kansallispuiston alue alkaa Vaaluvirran sillan jälkeen parin kilometriä Säynämöltä. Sillan alla vastaan tuli kesähuvilaksi kunnostettu vanha matkustaja-alus. Katsoimme Vierunvuoren kalliomaalaukset, jotka juuri ja juuri erottuivat korkealla, jyrkällä kalliolla. Kampakeraamisen ajan maalausten väri toi mieleen lapsuuteni aikaisen Ferrex-ruosteenestomaalin.

Ylös Pilpankoskea. Matalalla vedellä tästä ei mennä.

Pilpan automaattikanavan sulku on kohtalaisen hidas.

Pilpan koskessa vesi oli niin korkealla, että koski oli viimeistä kynnystä lukuun ottamatta melottavissa vastavirtaan. Ei tosin kovin helposti tai nopeasti. Vastavirtamelontayrityksen jälkeen menimme Ruokoveden  puolelle sulkukanavan kautta ja laskimme koskea pitkin takaisin Kolovedelle. Merikajakilla on hyvä mennä koskeen vauhdilla, jotta ohjattavuus säilyy. Huomasin asian taas kerran, kun jäin ottamaan koskenniskalle valokuvia ja jäin virran vietäväksi.

Moni sauna, grillikatos ja jopa mökki oli korkean veden vuoksi vaarassa.

Pitkäsaaren maisemaa. Polku vie toiselle nuotiopaikalle.

Pitkäsaaren rantaa ilta-auringossa.

Lyhyen melonnan jälkeen nousemme maihin Pitkäsaaren toiselle nuotiopaikalle. Saaren kärjessä oleva leiripaikka oli jo asuttu ja siellä kuului olevan märkää. Pitkäsaaressa nukuin ensimmäisen kerran lavalle pystytetyssä teltassa. Retkipaja vuoti.

Melontaa noin 43 kilometriä

SEURAAVA PÄIVÄ