5. melontapäivä

Haukiveden selkää etelään.

Iso-Tuunas. Tilaa, maisemaa, telttapaikkoja ja rauhaa.

Hietasaari. Yksi saaren kolmesta leiripaikasta.

Linnansaaren nuotiopaikat ovat siistejä. Tulipaikan voi peittää kannella.

Rankoja oli kuivumassa suuret määrät kaikissa retkisatamissa.

Heräsimme varhain ja vähän ennen kahdeksaa olimme jo vesillä. Hieno aamu, ennuste lupasi 2-4 metrin lounaistuulta ja aurinkoa. Suuntasimme Haukiveden selällä suoraan kohti Iso-Tuunasta.

Melonta tuntui helpolta ja kevyeltä. Petäikköluodon nuotiopaikan ohitimme länsipuolelta pysähtymättä. Edellisen päivän lyhyt melontamatka ja pitkä iltalepo saunoineen virkistivät. Tänään ajattelimme meloa pitkään.

Iso-Tuunasessa kävimme vain pikatauolla. Väli-Tuunaan etelälaidalla kalasääskipari levitteli siipiään laajassa risupesässä. Maltillinen sivuvastainen tuuli auttoi hyvän melontarytmin ylläpitämisessä. Kymmenkilometrinen Tuunaanselkä taittui helpon tuntuisesti. Ennen Seurasaaren kärkeä vastaan ajoi alueen postikorteista tuttu matkustaja-alus, joka nostatti melkoisen jyrkkää aallokkoa.

Hietasaaren länsipään nuotiopaikalla oli veneitä ja pohjoispuolen nuotiopaikka oli varjossa. Nousimme kaakkoispuolen rannalta ylös, vaikka jouduimme nousemaan tuulen puolelta. Hietasaari oli siistissä kunnossa kuten retkemme aikana kaikki muutkin retkisatamat. Tasaisia telttapaikkoja alueelta on helppo löytää. Uimme, söimme ja suunnittelimme kartalta reitin Savonlinnaan.

Tällainen matkustaja-alus jättää jälkeen melkoisen aallon. Ei kannata
mennä läheltä katsomaan.

Tukkilaiva matkalla pohjoiseen.

Ylitimme Varparannanselän suoraan kompassisuunnalla. Jossain vaiheessa Hepoluodon kummeli erottui valkoisena pisteenä ja suuntasimme sitä kohti. Nousimme luodolle pikku tauolle ja suunnittelemaan jatkoreittiä. Luoto olisi voinut soveltua seuraavan yön leiripaikaksi. Päätimme etsiä pienistä saarista leiripaikan valmiiksi ennen kuin ylitämme Haapaveden Savonlinnaan.

Hyvää leiripaikkaa emme löytäneet, mutta muutaman tyydyttävän. Ennen Haapavedelle saapumista Matarinsalmessa ajoi vastaan suuri rahtilaiva tukkilastissa. Laivan aiheuttama aallokko oli yllättäen paljon matalampi kuin pienen matkustaja-aluksen.

Haapaveden ylitimme melkoisessa tuulessa ja roiskuvassa sivuvastaisessa aallokossa. Suuntasimme Pöllänlahden kärkeen ja jatkoimme siitä pikaiselle maatauolle Pitkäniemen kallioiselle rannalle. Tuuli, aallot ja lyhyet tauot alkoivat tuntua väsymyksenä.

Haapaveden ylitys. Tuuli yltyi keskellä selkää.

Savonlinnaan meloimme Hevonpäänlahden kautta uuden ohikulkutien pengertyömaiden ja laivarannan ohitse. Rautatieaseman vieressä oli siltatyömaa. Arvelimme mahtuvamme melomaan siltojen alta, vaikka vesi oli ennätyskorkealla. Siltojen alla tuntui melkoinen virta, eikä sieltä olisi melomalla enää takaisin voinut tullakaan. Yläruumis piti kallistaa eteen tai taakse, ettei pää kolissut sillan palkkeihin.

Savonlinna vesisateessa. Vasemmalla kasino, edessä rautatieasema.

Korkean veden vuoksi pääntilat kävivät ahtaaksi siltojen alla.

Pääsimme melomalla suoraan kauppatorille.

Kauppatorin rannan laiturit olivat veden alla. Kiinnitimme kajakit torin reunakivetyksen ja laiturille rakennettujen lankonkien väliin. Sateli ja oli kylmä. Vaihdoin torin roskakatoksessa lämpimämmät ja kuivat vaatteet. Etsimme kaupungin keskustasta ruokapaikan ja söimme. Torikahvilassa maistoimme lörtsyjä.

Meloimme kaupungin etelälaidan satama-alueiden kautta Kyrönsalmen puolelle ja valokuvasimme Olavinlinnan kajakista käsin. Kyrönsalmen virta on voimakas, mutta melkoisen kapealla alueella. Virrasta sai hyvät alkuvauhdit paluumatkalle.

Savonniemen kärjen uimalaiturilla piti jo käväistä nopeasti maissa. Laiturille pyöräili vauhdilla pariskunta, joka syöksyi samalla vauhdilla uimaan harmaasta säästä välittämättä. Kuulimme, että Kyrönsalmessa vesi on aina ympäristöä huomattavasti kylmempää. Kuulimme myös, kuinka korkealle noussut vesi on kuljettanut veneitä ja niiden telakoita pitkin selkiä. Veden oli ennustettu nousevan vielä vaaksan verran lähiviikkoina.

Savonlinnan satama.

Sataman silta.

Olavinlinna ja Kyrönsalmen virta.

Laitaatsalmen virran yläpuolella.

Palasimme Haapavedelle Laitaatsalmen kautta. Salmen virta oli kohtalaisen voimakas. Veden pinta oli sileä ja virtauksen huomasi katsomalla lähes paikallaan pysyvää rantaa. Sinnikkäällä melanpyörittämisellä virta voitettiin. Pidimme pienen tauon samassa Pitkäniemen kärjessä kuin menomatkalla ennen selän ylitystä Matarinsalmeen.

Haapaveden selällä kaksi kalastusalusta veti pitkää verkkoa. Vedon päässä toinen alus kiersi verkon ympyräksi ja ympyrää alettiin vinssaamaan aluksiin. Meloimme läheltä, mutta emme jääneet pimenevässä illassa seuraamaan saaliin määrää. Kalastus keräsi melkoisen lokkiyleisön ympärilleen.

Oikean lapaluun hierontaa illan hämärissä.

Haapaselän kalastajat.

Leiri pienessä mustikoita kasvavassa saaressa.

Puikkelehdimme Matarinsalmen pienien saarten ympärillä yöpaikkaa etsien. Lopulta nousimme Märäteensaaren eteläpuolella olevaan pieneen saaren, jota olimme jo menomatkalla kauempaa katsoneet. Rannan kalliolla oli vanha nuotiopaikka ja kasa maastosta kerättyjä kelo-oksia. Keräsin kanervikosta monta kourallista mustikoita telttapaikan alta, ettei teltan pohja värjäytyisi siniseksi. Lounaasta nousi ukkosrintama, mutta näytti kulkevan länsipuolelta ohitsemme.

Melontaa noin 50 kilometriä

SEURAAVA PÄIVÄ