1. melontapäivä

Karttasuunnat ja reitti siirretään maisemaan.

Varhaisen pääkaupunkiseudulta lähdön jälkeen pääsimme vesille Rantasalmen pohjoisosan mökkilaiturista yhdentoista aikaan aamupäivällä.  Väylä Tiemassaaren itäpuolella oli suojainen ja aurinkoinen. Viikon retkitavaroilla ja kahdeksan litran juomavesillä lastattu kajakki tuntui normaalien iltalenkkien jälkeen raskaammalta, mutta vakaammalta meloa.

Pölkkyniementie.

Tiemassaaren kyläyhdistyksen laavu Rykiniemen kärjessä.

Ensimmäiselle tauolle nousimme Rykiniemessä Tiemassaaren pohjoiskärjessä. Venelaituri oli reilusti veden alla niin, että suoraan laiturin päälle olisi voinut meloa. Kyläyhdistys oli rakentanut alueelle kunnollisen yöpymislaavun. Niemen itä- ja pohjoisrannalta kaupattiin mökkitontteja 60-80 000 eurolla ja kohtalaisen kokoista omakotitaloa rantasaunoineen vajaalla kolmella sadalla tuhannella. Uimme.

Ensimmäiset Linnasaaren kansallispuiston saaret ohitimme parin kilometrin vastatuulimelonnan jälkeen. Jatkoimme viitoitettua väylää Taivalsaaren nuotiopaikalle. Tulilla istui pari venekuntaa, jotka olivat useamman viikon retkellä. Veneilijöiltä  kuulimme Linnasaaren Sammakkoniemen varattavasta saunasta, joka myöhemmin vaikutti retkemme reittiin ja aikatauluun.  

Kuokanselkää Linnansaaren luoteiskulmalla.

Taivalsaaressa oli runsaasti polttopuita, mutta rauhallista ja 
tasaista telttapaikkaa sai hakea.

Taivalsaaren matala pohjoisranta 
sopii melojille.

Taivalsaari on pieni alue, josta löysin yhden tasaisen telttapaikan. Kuivia polttopuita oli kokonainen kuorma. Retken aikan huomasimme, että Linnasaaren tulenteko- ja telttailupaikat ovat siistejä ja hyvin huollettuja.

Paavalinsaareen poikkesimme  pelkästä uteliaisuudesta. Päämäärämme Myhkyrä oli vain muutaman kilometrin päässä. Paavalinsaareen voi helposti nousta sekä pohjois- että eteläsivuilta. Molemmat ovat suojaisia lahtia. Saaressa on riittävästi hyvää, tasaista telttailumaastoa isommallekin joukolle. Söimme mustikoita.

Paavalinsaaren nuotiokehä.

Paavalinsaaren eteläinen maihinnousupaikka.

Paavalinsaaren retkisatama on niemen molemmin puolin.

Myhkyrän tunnistaa jo kaukaa muodosta. Oikealla näkyy retkisatama.

Näkymä Myhkyrästä etelään 
Vuorisaarelle.

Myhkyrän laella kulkee maisemapolku. Näkymä on huikea.

Havajinpata kananlihalla.

Myhkyrän tunnistaa jo kaukaa myhkyrästä muodosta.

Korkean, pyöreämuotoisen saaren kaakkoissivulla on tasainen tulenteko- ja telttailualue. Lyhyen hiekkarannan puolelta on helppo nousta maihin. Toinen puoli on kallioinen. Sinne oli kiinnittynyt purjevene. Emme jääneet saareen, koska siellä oli jo riittävästi ihmisiä. Paikka olisi ollut kyllä viehättävä. Kiipesimme saaren laelle. Moni kertoo sieltä ilta-aurinkoa katsellessaan nähneensä norppia. Me emme nähneet.


Muistan Suomenlahden läpi –melonnalla epäilleemme heti  ensimmäisen hyljehavainnon jälkeen melkein jokaista pintakiveä hylkeeksi.

Myhkyrästä kaakkoon on lähietäisyydellä kolme leiripaikkaa. Yksi Hirvisaaressa ja kaksi Kirvessaaressa. Hirvisaaren länsipuolen lyhyt hiekkaranta näkyy Myhkyrään. Meloimme rannalle. Venäläinen pariskunta istui siellä ilta-auringossa. Kiersimme saaren itäpuolen nuotiopaikalle ja leiriydyimme. Pian venäläiset tulivat pienen saaren poikki leirirantaamme, pukivat pulleat pelastusliivit ylleen ja lähtivät lyhyellä ja korkealla kumikanootilla jatkamaan matkaansa.

Hirvisaaren leiripaikka.

Tuuli tuntui iltaa kohti voimistuvan. Teimme tulet. Opettelimme sopeutumaan pitkän tauon jälkeen leiri- ja telttailuelämään.


Melontaa noin 24 kilometriä.

SEURAAVA PÄIVÄ