lauantai 11. elokuuta 2012

Melontaretki keskisellä Saimaalla


Alun perin olimme ajatelleet meloa Varkaudesta tai Joensuusta Lappeenrantaan. Reitti olisi aiheuttanut pitkät kuljetusmatkat sekä alussa että lopussa. Tavoitteellisen matkamelonnan sijaan päädyimme tänä kesänä retkihenkiseen rengasmaiseen reittiin. Lähtö- ja paluupaikka Rantasalmen pohjoisosassa mahdollisti tutustumisen Linnasaaren ja Koloveden kansallispuistoihin ja bonuksena lenkin Savonlinnaan. Toki kansallispuistojen alueillakin olisi melottavaa viikoksi riittänyt.
Näkymä Myhkyrältä pohjoiseen






Kuuden päivän retkellä kertyi melontaa 237 kilometriä. Päivämatkat vaihtelivat 24 ja 50 kilometrin välillä. Melonta-aikoja ja nopeuksia emme mitanneet. Normaalioloissa retkilastissa olevalla merikajakilla meloo leppoisasti 6-7 kilometriä tunnissa. Reitinvalintaan ja aikatauluun vaikuttivat muutamat ruokapaikat, yksi saunavaraus ja kansallispuistojen lukuisat hyvät leiri- ja uintipaikat.
Sikoinleuan kautta Kuokanselälle ja Linnansaaren kansaalispuistoon.

Koloveden kansallispuisto on melkein melojan ja soutajan paratiisi. Muuta vesiliikennettä ei käytännössä ole. Vesistö muodostuu kapeista kalliorantojen välisistä väylistä. Kovin suuria selkiä ei ole. 

Nuotiopaikoilla on runsaasti kuivaa polttopuuta ja kirveet ja sahat tallella. Puuceet ovat siistejä, useimmissa on paperia ja selvät ohjeet kuivikkeen käytöstä. 

Telttoja varten on lavoja epätasaisilla paikoilla (lavoja saisi olla enemmän). Taukopaikkojen rannoissa on matalat laiturit, kanootin nostoa helpottavia telineitä ja jopa pukkeja kaluston säilyttämiseksi. Moni retkeilijä ottaa juoma- ja keittovetensä suoraan järvestä.
Melontareitit kulkevat monin paikoin jyrkkien kallioseinämien äärellä.

Heinä-elokuun vaihteessa huomattava osa reitillä tapaamistamme melojista oli ulkomaalaisia. Saksalaisia, sveitsiläisiä, ranskalaisia ja venäläisiä. Suurin osa oli liikkeellä seudun matkailuyrittäjien vuokrakalustolla.
Linnansaaren kansallispuisto.

Saimaan poikkeuksellisen korkea vedenpinta oli yleisin puheenaihe paikallisten asukkaiden ja mökkiläisten kanssa. Veden pinta oli 55 senttiä normaalia ylempänä ja pinnan pelättiin vielä nousevan. Monen mökin laituri ja saunan kivijalka olivat veden alla. Oravissa ja Savonlinnassa veden alle jääneitä laitureita oli korotettu. Korkean veden vuoksi Ketveleen kanavan sulut olivat auki ja Pilpan koski oli viimeistä kynnystä lukuun ottamatta periaatteessa melottavissa vastavirtaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti