Aurinkoenergialla Linnansaaren ympäri

Päättelemme lounasta Oravin venesataman kahvilassa, ja odottelemme puhelimien latautumista. Kesken hiljaisen iltapäivän lipuu korkean kaarisillan alta Linnasaaren puolelta äänettömästi punavihreän kirjava laatikko. Laatikossa istuu flanellipaitainen, hattupäinen mies. Mies kääntää laatikon kohti rantaa, avaa laatikon laidasta portin, astuu verkkaisesti laiturille ja kiinnittää aluksensa laituriin. Martti Apajalahti on päättämässä viikon kestänyttä Linnasaaren kansallispuiston kierrosta. Sata kilometriä pitkä  taival on taittunut pelkällä aurinkoenergialla.

Martti Apajalahti päättämässä viikon kestänyttä Linnansaaren risteilyä.

Martti Apajalahti on rakentanut aluksensa kahden uretaanilevyistä liimaamalla kootun, punaiseksi maalatun ponttonin päälle. Takalaidalla on kaksi aurinkopaneelia, jotka lataavat kahta lyijyakkua. Lyijyakuilla ladataan litiumakkua, joka pyörittää sähköperämoottoria. Aluksen matkanopeus on noin 4 km/h ja maksiminopeus 8 km/h. Alusta ohjaillaan sivuseinälle kiinnitetystä ruorista, joka kääntelee narujen välityksellä sähköperämoottoria.

Ohjaajantuoli, navigointipöytä ja etuoikealla yöpymisteltan sisävalo.

Aluksen voimanlähteenä on kaksi aurinkopaneelia.

Alus on rakennettu kahden uretaalilevyistä rakennetun ponttonin päälle.

Retkillään Martti Apajalahti asuu ja yöpyy aluksessa. Toisen ponttonin päällä on kaksi ankkuria, jotka pitävät aluksen paikollaan, vaikkei sopivaa rantautumispaikkaa löytyisikään. Aluksen reunojen päälle alumiinilistojen varaan nousee pyramidimainen teltta. Teltassa on auringosta päivällä latautuva sisävalaistus. Aluksen kalusteisiin kuuluu mm. pöytä, ohjaajan tuoli, sälepohjavuode ja taiteltava patja.

Kaikki irtain tavara, akut ja ruokatarpeet on pakattu pinottaviin laatikoihin. Martti Apajalahti kantaa aluksesta eri kokoisia muovisia säilytyslaatikoita ja vesivanerista niitaten koottuja, eri kokoisia koteloita laiturille. Martti kertoo, että koko alus on helposti purettavissa sopivan kokoisiin osiin niin, että sen saa sijoitettua matkailuauton tavaratiloihin. Mm. ponttonit koostuvat kolmesta toisiinsa liitettävästä palasesta. Aluksen voi purkaa tai koota parissa tunnissa.

Martti kertoo, että hänelle oli ehdotettu kunnollisen, tehokkaan perämoottorin kiinnittämistä kevyen aluksen perään, jotta saisi kunnon vauhdit. Martin ideologiaan kuluu ekologisuus, ei vauhti. Koko aluksen idea perustuu siihen, että se toimii auringon voimalla. Tärkeää on liikkumisen tapa. Sata kilometriä viikossa aurinkoenergialla Linnasaaren kansallispuiston upeissa maisemissa on hyvä palkinto suunnittelu- ja rakentelutyöstä.

Martin lipuessa Oravin satamaan Linnasaaren puolelta tuulee lounaasta kuusi metriä sekunnissa. Puuskissa tuulen nopeus nousee kahdeksaan metriin. Kysyn Martilta, kuinka pienen uppoaman ja suuren tuulipinnan alus käyttäytyy tuulella. Martin mielestä tuulella, varsinkaan vastatuulella, ei kannata ajaa. Silloin ollaan paikoillaan, levätään, nautitaan maisemasta ja keitellään kahvia. Voihan olla, että jo seuraavana päivänä tuuli laantuu.

Aurinkoaluksen ruori.

Laituriin saapuessa sähköperämoottorin litiumakku oli tuulisella selällä melkein tyhjentynyt, mutta lyijyakut olivat edelleen lähes täysiä.

Jatkamme melontamatkaa kohti Linnasaarta. Martti jää Oravin venesatamaan purkamaan ja pakkaamaan koottavaa ekoalustaan matkailuautoon. Elokuun lopulla Martti suuntaa aluksensa Inarinjärvelle. Aurinkoa riittää vielä upeiden selkävesien ja karujen saarten kiertelyyn, vaikka päivä pohjoisessakin jo alkaa lyhentyä.

TAKAISIN RETKIKERTOMUKSEEN